201707121 perjantai

Hyvin nukuttu yö voi kaiken muuttaa. Eilen oli aikalailla vaeltajat valmista kauraa. Aamun ensi askeleet olivat hämmästyttävän keveitä. Astumisen tuska oli muisto vain. Josko kuitenkin lähtisimme yrittämään huipulle... Liekö toipumisen taustalla ollut illalla tunturihotellissa nautittu neljän ruokalajiin illallinen vai asiaan kuuluvat ruokajuomat. 😀

Otson nilkka oli kuitenkin saanut sen verran osumaa matkaan varrella että turvotus esti kiipeämisen. Suoraan eteneminen onneksi sujui suuremmitta kivuitta. Laitoimme siis teltan kasaan ja suuntasimme Nikkaluoktaan.

Päivä oli suorastaan lämmin. T-paita keli koko ajan. Reitti oli varsin ruuhkainen. Suuri osa Kebnekaiselle aikovista tulee ja poistuu lyhintä reittiä. Suurin osa polusta on louhikossa, joten ei mitään puistotallustelua tämäkään. 

Viimeiset kuusi kilometriä reitistä on tasaista sorapolkua. Ei mitenkään erityisen mieleenpainuvaa. Aiempien päivien rasitukset alkoivat tuntua taas matkaan edetessä. Ei kuitenkaan samalla tavalla kuin eilen. 

Pakko myöntää että huipulla käynnin väliin jääminen vähän kaivelee, etenkin kun päivä on pilvetön, ainoan kerran matkan aikana. Maisemat olisivat varmasti olleet upeat. Silti tämäkin kokemus oli hieno ja uusi. Maisemat ja vaelluskulttuuri on naapurissa vähän erilaista. Fyysinen koettelemus ja siitä selviäminen oli taas mieleenpainuva. Myös Otson kanssa sujui yhteispeli. Ensi kertaan. 👍

Kebnekaisea ympäröivät tunturit lounaasta katsottuna.

Olikohan pitkät kalsarit vähän liikaa...

Louhikossa saa asetella askeleita.

Tunturit alkavat jäädä taakse. Ensi kertaan. 

20170720 torstai

Torstai aamu Sälkan teltta leirissä. Tuokiokuvaa otsikolla sanatonta viestintää.

Viereisen kosken pauhu sekoittui uneeni. Makasimme makuupusseissa nurmikolla. Ympärillä oli lehtipuita. Oli kova tuuli, joka humisi puiden latvoissa. Ne alkoivat kaatua ja väistelimme niitä makuupusseissamme. Ei muuten ollut helppoa. 😉

Havahduin hereille. Oli valoisaa, mutta niinhän täällä on aina. Paljonkohan kello on? Onko jo aamu? Naapuriteltasta kuului pieru. Ainakin joku on aamuriittiensä äärellä. Katsoin kelloa, 7:24, herättäisinkö Otson. Pohdinnan keskeytti Otson oma äänimerkki. Poika on hereillä. Aamutoimet aurinkoiseen päivään alkakoon. 😀

Tänään tavoitteena on päästä kebnekaisen juurelle. Onneksi sää näyttää suosiolliselta.

Sää oli aurinkoinen mutta tuuli oli kylmä. Aurinkovoidetta ja aurinkolasit. Eipä olisi uskonut kun sateessa tarvottiin.

Perillä kebnekaisen tunturi asemalla. Mikä matka! Otsoa ja Pirkkaa on vedetty kölin alta ja muuttamaan otteeseen. Jalat ovat aivan loppu, ei niinkään lihakset vaan jalkaterät ovat saaneet yliannoksen louhikossa loikkimisesta. Liika on liikaa. Ei mitään jakoa lähteä huomenna yrittämään huipulle.

Matka Sälkasta sujui ihan hyvin kunnes lähdimme "oikaisemaan" Singin tupaa. Oikoreitti lyhensi matkaa 2km, mutta reitti sisälsi aika kovan nousun, joka söi aikasäästön ja voimavaroissa vei pahasti miinuksille. Se oli tietoinen riski, joka sitten realisoitui.

Meinasimme taas laistaa telttayön ja ottaa majoituksen tunturiasemalta. Käteisvarat eivät kuitenkaan kestäneet hintaa 90€/nuppi, jolla sai patjan yhteistilan lattialta. Swedut osaavat hinnoitella. Päästiin kuitenkin illalliselle tunturihotellille. 

 Aamupuuroa!

Korkeimpien tunturien huipuille sataa uutta lunta.

Pieni järvi korkealla tunturin rinteellä Singin tupaa ohitettaessa.

Yksinäinen poro, joka oli hievahtamatta paikoillaan.

Jossain tuolla edessäpäin on kebnekaisen tunturiasema. Matka jo painaa...

Kebnekaisen huippu on pilvessä. 

Polarin analyysi päivästä. 

Päivän reitti kartalla. 

20170719 keskiviikko

Kolmas vaelluspäivä valkenee.

Vessajonossa, sataa. 🙁 Mun puolesta voisi vaikka jo loppuakin.  Hetkinen, mistä nuo varjot tulevat? Aurinko! Jess! Ehkä aurinkolasien mukaan pakkaaminen oli muutakin kuin toiveajattelua. Tilanteet ja tunnelmat tunturissa vaihtuvat nopeasti. Sininen taivaskin on taas muisto vain.

Kävimme illalla nukkumaan jo ennen yhdeksää. Koiran unta nukuttiin johonkin kahdeksaan, Otso vähän pidempään. Aamiaiseksi italianpataa soijarouheella, nam. 👍

Puoli matkan krouvissa Tjäktan tuvalla. Neljä tuntia ja 14km takana. Aika paljon paremmalla mielellä kuin eilen, kun ei sateessa tarvitse tarpoa. Eilen tuntui paikat aika kipeiltä. Hiukan epäilytti kuinka tämä päivä sujuu. Hyvin on kuitenkin mennyt. Näyttää siltä että tulemme Kebnekaiselle päivän aiottua aiemmin, eli huomenna, torstaina illalla.

Haltin reittiin verrattuna kuninkaan polulla on ollut paljon enemmän pitkospuita. Reitti menee pääasiassa tuntureiden välisissä laaksoissa, joiden pohjalta kulkee joki. Jokeen taas virtaa paljon pieniä puroja tunturien rinteiltä, niin että maasto on todella märkää. Tällä kertaa vaelluskengät toimivat hyvin. 👍

Perillä Sälka:ssa. Muutama tihkusadekuuro osui matkalle, mutta ei paljon haitannut. Matkalla ylitimme tjäktapass nimisen kohdan, josta aukeni mahtava näkymä kahteen suuntaan. Kohtalainen kiipeäminen sinne kyllä oli ja lumisohjossa myös melko raskasta. Lumista rinnettä oli hauska liukua/juosta alas.

Matka tänään oli melko pitkä ja lopussa alkoi jo vähän odotella josko tuvat kohta näkyisivät. Jos sykemittari yhtään pitää kutinsa mennään roimasti miinuksilla energian suhteen. Tämän päivän kulutus oli jo noin 5000kcal. Tuosta saatiin kuitattua noin kolmannes. Onneksi on vararavintoa. 😀 Tankkaus ennen vaellusta ei olisi pöllömpi idea, koska kulutettua energiaa on jokseenkin mahdotonta saada syömällä, tai sitten alkaa rinkkaa painaa.

Alku päivälle ei näyttänyt lupaavalta.

Jääkenttien kutsu.

Näkymä Tjäktapassilta pohjoiseen.

Tjäktapassin valloittajat.

Näkymä  Tjäktapassilta etelään.

Sälkan telttakylä.

Teltassa puron varrella.

Teltta ei ole erityisen lämmin paikka. 

 Polarin analyysi päivästä.

Päivän reitti kartalla. 

20170718 tiistai

Ensimmäinen telttayö nukuttu ja sade jatkuu. Ei auta, nyt vain kamat päälle ja läheiseltä purolta keitinvedet hakemaan. Aamiaisena on jotain herkullista. 😀

Seppo Rätyä mukaillen Ruotsi on p**** maa. Huumori alkoi olla koetuksella kun sade ei asettunut koko päivänä. Lämpötila laski +4:ään ja tuuli oli kova. Koko matkalla ei ollut paikkaa missä laittaa lounasta. Seitsemän tuntia painettiin yhtä soittoa viiden minuutin tauoilla tunnin välein. Kun 23km oli takana piti vielä riisua kengät ja kahlata jääkylmän virran poikki. Kylmyyden tunnetta on vaikea kuvailla, mutta ei naurattanut. Saatoin muutaman voimasanankin mutista. 

Kun saavuimme Alesjauren tuville märkinä ja uupuneina, päätin että nyt otetaan breikki telttailusta. Saimme Otson kanssa paikat neljän hengen huoneessa (jossa meitä on viisi). Pääsimme myös saunaan ja ostimme oluet. Oikeastaan Ruotsi on ihan kiva paikka.😀

Jaloissa ensimmäiset rakot. Oikean jalan kehräsenluissa alkaa tuntua kipua. Ei hyvä. Huomenna rakkolaastaria peliin. 

Alla kuvasatoa toisesta vaelluspäivästä.

Todella vehmasta maastoa pian Abiskojauresta lähdettyämme.

Tyrskynratsasrajat. Alkumatkasta jaksaa hymyillä kun ei edes sada kovin kovaa.

Ei oo kivaa.

Otso tauolla, 20km takana. Ei jaksa ottaa rinkkaa pois.

Kaukana siintää Alesjauren tuvat.

Tunturien rinteet ovat täynnä sulamisvesistä syntyneitä puroja.

Tuosta mentiin yli lahkeet käärittyinä. Vesi oli lamaannuttavan kylmää. 

Päivän reitti kartalla.

Polarin analyysi päivästä. 

20170717 Patikka alkaa

Komea joki tuo Kalixälv. Toi tyyppi on selkeästi joku vaeltaja. Tukevista jalkineista sen näkee. Ja hapuilevasta katseesta.

Noniin, nyt on päästy mestoille Abiskoon. Sen verran tuli vettä matkalla, että saatiin auton tuulilasi puhtaaksi ilman pesunestettä. 😀

Tästä se lähtee. Ei tiedä mitä kaikkea polku tuo tullessaan.

Alkumatka mentiin kitukasvuisessa koivikossa, tasaista polkua.

Sadekaan ei pahemmin ole haitannut. Vähän on ripotellut, mutta aiempien päivien sateet ovat saaneet polun lainehtimaan. Paikoitellen saa taiteilla ettei saappaat hörppää.

Maisemat ovat komeita, vaikka pilvet roikkuvat tosi alhaalla. Jahka taivas selkenee saamme varmaan nauttia vielä hienommista näkymistä. Leirin pystytimme abiskojärven rannalle.

Sanotaan että vaellus on myös matka minuuteen. 

Kellotimme teltan pystytyksen, 17min. Isoimmat kivet potkittiin alta pois. 😀

Nyt unta palloon että huomenna jaksaa. Sade ropisee teltan kattoon unettavasti. 😴

Päivän reitti kartalla. 

Polarin analyysi päivästä. 

20170716 Tänään matkan

Viime kesänä vaelsimme Otson kanssa Haltille, haltinvalloitus.blogspot.fi. Retken rasituksista toivuttuamme otimme tavoitteeksi kiivetä seuraavana kesänä Kebnekaiselle. Tupamajoituksen sijaan päätimme hiukan lisätä haastetta ja yöpyä teltassa.

Varusteet alkavat olla kasassa. Ja rinkoista tulee pinkeät. Viime kesästä poiketen hankimme vaelluskengät jo ennen lähtöä edeltävää päivää. 😉 Niitä tosin olisi voinut ehkä käyttää vähän enemmän...

Viivytimme matkaan lähtöä koska sääennuste näytti siltä että sateiden pitäisi loppua maanantaina. No, ennusteet ovat ennusteita, vaikka yr.no niitä tekisikin. Tänään ennuste näyttää tältä.

Eli vettä tulee niskaan, ihan riittävästi, ja kohtuullisen todennäköisesti. Eipä tule yllätyksenä.

Tänään auto junaan ja huomenna aamulla matka jatkuu ajaen Oulusta eteenpäin. Maanantaina iltapäivällä saavumme Abiskoon, josta taival alkaa. Perjantaina pitäisi saavuttaa Kebnekaisen tunturiasema (84km), ja lauantaina sään salliessa kiipeämme ruotsin huipulle. Sunnuntaina on sitten jo junaliput Kolarista kotiin. Tämä tarkoittaa sitä että tunturiaseman juurelta pitää ehtiä Nikkaluoktaan autolle (19km) ennen kello yhtä, junalle ehtiäksemme.

Aikataulu on haastava mutta tehtävissä. Vähän jännittää kun kohta otetaan miehestä mittaa.