Kolmas vaelluspäivä valkenee.
Vessajonossa, sataa. 🙁 Mun puolesta voisi vaikka jo loppuakin. Hetkinen, mistä nuo varjot tulevat? Aurinko! Jess! Ehkä aurinkolasien mukaan pakkaaminen oli muutakin kuin toiveajattelua. Tilanteet ja tunnelmat tunturissa vaihtuvat nopeasti. Sininen taivaskin on taas muisto vain.
Kävimme illalla nukkumaan jo ennen yhdeksää. Koiran unta nukuttiin johonkin kahdeksaan, Otso vähän pidempään. Aamiaiseksi italianpataa soijarouheella, nam. 👍
Puoli matkan krouvissa Tjäktan tuvalla. Neljä tuntia ja 14km takana. Aika paljon paremmalla mielellä kuin eilen, kun ei sateessa tarvitse tarpoa. Eilen tuntui paikat aika kipeiltä. Hiukan epäilytti kuinka tämä päivä sujuu. Hyvin on kuitenkin mennyt. Näyttää siltä että tulemme Kebnekaiselle päivän aiottua aiemmin, eli huomenna, torstaina illalla.
Haltin reittiin verrattuna kuninkaan polulla on ollut paljon enemmän pitkospuita. Reitti menee pääasiassa tuntureiden välisissä laaksoissa, joiden pohjalta kulkee joki. Jokeen taas virtaa paljon pieniä puroja tunturien rinteiltä, niin että maasto on todella märkää. Tällä kertaa vaelluskengät toimivat hyvin. 👍
Perillä Sälka:ssa. Muutama tihkusadekuuro osui matkalle, mutta ei paljon haitannut. Matkalla ylitimme tjäktapass nimisen kohdan, josta aukeni mahtava näkymä kahteen suuntaan. Kohtalainen kiipeäminen sinne kyllä oli ja lumisohjossa myös melko raskasta. Lumista rinnettä oli hauska liukua/juosta alas.
Matka tänään oli melko pitkä ja lopussa alkoi jo vähän odotella josko tuvat kohta näkyisivät. Jos sykemittari yhtään pitää kutinsa mennään roimasti miinuksilla energian suhteen. Tämän päivän kulutus oli jo noin 5000kcal. Tuosta saatiin kuitattua noin kolmannes. Onneksi on vararavintoa. 😀 Tankkaus ennen vaellusta ei olisi pöllömpi idea, koska kulutettua energiaa on jokseenkin mahdotonta saada syömällä, tai sitten alkaa rinkkaa painaa.
Teltta ei ole erityisen lämmin paikka.
Päivän reitti kartalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti