Torstai aamu Sälkan teltta leirissä. Tuokiokuvaa otsikolla sanatonta viestintää.
Viereisen kosken pauhu sekoittui uneeni. Makasimme makuupusseissa nurmikolla. Ympärillä oli lehtipuita. Oli kova tuuli, joka humisi puiden latvoissa. Ne alkoivat kaatua ja väistelimme niitä makuupusseissamme. Ei muuten ollut helppoa. 😉
Havahduin hereille. Oli valoisaa, mutta niinhän täällä on aina. Paljonkohan kello on? Onko jo aamu? Naapuriteltasta kuului pieru. Ainakin joku on aamuriittiensä äärellä. Katsoin kelloa, 7:24, herättäisinkö Otson. Pohdinnan keskeytti Otson oma äänimerkki. Poika on hereillä. Aamutoimet aurinkoiseen päivään alkakoon. 😀
Tänään tavoitteena on päästä kebnekaisen juurelle. Onneksi sää näyttää suosiolliselta.
Sää oli aurinkoinen mutta tuuli oli kylmä. Aurinkovoidetta ja aurinkolasit. Eipä olisi uskonut kun sateessa tarvottiin.
Perillä kebnekaisen tunturi asemalla. Mikä matka! Otsoa ja Pirkkaa on vedetty kölin alta ja muuttamaan otteeseen. Jalat ovat aivan loppu, ei niinkään lihakset vaan jalkaterät ovat saaneet yliannoksen louhikossa loikkimisesta. Liika on liikaa. Ei mitään jakoa lähteä huomenna yrittämään huipulle.
Matka Sälkasta sujui ihan hyvin kunnes lähdimme "oikaisemaan" Singin tupaa. Oikoreitti lyhensi matkaa 2km, mutta reitti sisälsi aika kovan nousun, joka söi aikasäästön ja voimavaroissa vei pahasti miinuksille. Se oli tietoinen riski, joka sitten realisoitui.
Meinasimme taas laistaa telttayön ja ottaa majoituksen tunturiasemalta. Käteisvarat eivät kuitenkaan kestäneet hintaa 90€/nuppi, jolla sai patjan yhteistilan lattialta. Swedut osaavat hinnoitella. Päästiin kuitenkin illalliselle tunturihotellille.
Jossain tuolla edessäpäin on kebnekaisen tunturiasema. Matka jo painaa...
Kebnekaisen huippu on pilvessä.
Polarin analyysi päivästä.
Päivän reitti kartalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti