Hyvin nukuttu yö voi kaiken muuttaa. Eilen oli aikalailla vaeltajat valmista kauraa. Aamun ensi askeleet olivat hämmästyttävän keveitä. Astumisen tuska oli muisto vain. Josko kuitenkin lähtisimme yrittämään huipulle... Liekö toipumisen taustalla ollut illalla tunturihotellissa nautittu neljän ruokalajiin illallinen vai asiaan kuuluvat ruokajuomat. 😀
Otson nilkka oli kuitenkin saanut sen verran osumaa matkaan varrella että turvotus esti kiipeämisen. Suoraan eteneminen onneksi sujui suuremmitta kivuitta. Laitoimme siis teltan kasaan ja suuntasimme Nikkaluoktaan.
Päivä oli suorastaan lämmin. T-paita keli koko ajan. Reitti oli varsin ruuhkainen. Suuri osa Kebnekaiselle aikovista tulee ja poistuu lyhintä reittiä. Suurin osa polusta on louhikossa, joten ei mitään puistotallustelua tämäkään.
Viimeiset kuusi kilometriä reitistä on tasaista sorapolkua. Ei mitenkään erityisen mieleenpainuvaa. Aiempien päivien rasitukset alkoivat tuntua taas matkaan edetessä. Ei kuitenkaan samalla tavalla kuin eilen.
Pakko myöntää että huipulla käynnin väliin jääminen vähän kaivelee, etenkin kun päivä on pilvetön, ainoan kerran matkan aikana. Maisemat olisivat varmasti olleet upeat. Silti tämäkin kokemus oli hieno ja uusi. Maisemat ja vaelluskulttuuri on naapurissa vähän erilaista. Fyysinen koettelemus ja siitä selviäminen oli taas mieleenpainuva. Myös Otson kanssa sujui yhteispeli. Ensi kertaan. 👍
Tunturit alkavat jäädä taakse. Ensi kertaan.
Jos teidän eka keikka oli kova, niin tämä tuntui olevan aivan omassa luvussa. Silti kaverit jaksoivat nauttia! Hieno saavutus!
VastaaPoistaKiitos Pertti. Viime reissun jälkeen osattiin vähän ennakoida mitä tuleman pitää. Silti pääsi vähän yllättämään kuinka koville otti.
Poista